Päänahan hieronta: hiusrajasta takaraivolle

Sormet kiinnittyvät ihoon ja liikuttavat sitä mukanaan; hiukset eivät saa samalla nykiytyä irti. Ympyrät ovat hitaita, paine tuntuva mutta mukava. Etenet järjestelmällisesti: otsa – päälaki – ohimot – korvien takaa – takaraivo – niskan tyvi, jättämättä alueita väliin.

Sormien liukuminen hiuksia pitkin ihon siirtämisen sijaan on tämän harjoituksen yleisin ja hyödyttömin versio. Toinen virhe on työskennellä vain siellä, missä tuntuu mukavalta, ja jättää takaraivo huomiotta; juuri takaraivo-osa on useimmiten lyhentynyt.

Kallon lakea peittää galea aponeurotica – tiivis jännekypärä, johon edestä punoutuu otsa-takaraivolihaksen otsaosa ja takaa sen takaraivo-osa. Sen alla on löyhä aponeuroosinalainen sidekudos, liukukerros. Kroonisessa jännityksessä ja vähäisessä liikkeessä tämä kerros fibrotisoituu, liukumisen laajuus pienenee ja sen mukana heikkenee myös mikroverenkierto. Hieronta palauttaa liikkuvuuden ja kasvattaa ihon ja luun välistä etäisyyttä – juuri siitä videossa puhutaan.

Päänahka on koko kasvojen ylin ankkuri. Kun se on liimautunut luihin, otsa ja kulmakarvat kirjaimellisesti roikkuvat lyhentyneen aponeuroosin varassa. Vapauta päänahka – ja kulmakarvat nousevat itsestään ilman ainuttakaan otsaharjoitusta. Tämä on rakenteellista työtä, ei kosmeettista.

Tehdään suoraan hiuksiin, joten et tarvitse öljyjä etkä puhtaita kasvoja. Sopii täydellisesti sarjan katselun ohessa tai suihkuun shampoon kanssa. Ainoa oikeellisuuden mittari: ihon pitää liikkua sormien alla.

Tämä on harjoitus, jonka jälkeen ihmiset sanovat: ”tuntuu kuin katse olisi avautunut”. Liikkuva päänahka on kaiken muun perusta; panosta siihen, niin kasvot alkavat vastata nopeammin.